…ja naiset hiihtivät

Taas kerran pohdiskeltiin syksyisenä iltana vuonna 1990 hiihtojaoston toimintasuunnitelmaa seuraavalle vuodelle. Muun toiminnan lisäksi ehdotus naisten hiihtotapahtumasta kansainvälisenä naistenpäivänä sai kuin saikin porukan innostumaan.

Ei taidettu arvata työtuntien määrää, kun reippaasti alettiin tapahtumaa markkinoida. Osanottomaksuun lupailtiin sisältyvän kaikenmoista mukavaa hiihtämisen lisäksi. Siinä sitä sitten vyölaukkuja suunniteltiin ja tilattiin, kortteja painatettiin, laavua rakennettiin, latuja kunnostettiin, mietelausekylttejä ladun varteen väsäiltiin, eväitä vyölaukkuihin pakattiin ja lopuksi yötä myöten sydänleivoksia muotoiltiin. Mutta kun Konkalampi sitten aurinkoisena kevätpäivänä täyttyi kaikenikäisistä iloisista naisista, oli järjestävän porukan hymy melko herkässä.

Voitelupalvelussa hikoilevat kymmenkunta miestä myhäilivät tyytyväisinä saadessaan tällaistakin palautetta: kerrankin sai hiihtää kuntoilijakin toimivilla suksilla! Aurinkoa riitti kaikille, niin hiihtäjille kuin muullekin yleisölle. Ja todellakin vain naiset hiihtivät, miesten osana oli tällä kertaa passaaminen, huoltaminen ja kaikenlainen kannustaminen.

Osuuspankin mieskuoro viritteli serenadit naisille ja sen siivittämänä Harrin ja Jounin suksisulkeiset nostivat tunnelman niin korkealle, ettei se siitä enää pakkasen puolelle laskenutkaan. Raimo ”Höyry” Häyrisen värikkäistä juonnoista tunnelma kohosi entisestään. Marja-Liisan nimikirjoituksella varustettu pipo päässä keikkuen” Höyry” kuljeskeli yleisön ja hiihtäjien seassa tarinoita kertoen ja haastatteluja tehden. 

Nälkäkään ei päässyt yllättämään - tuskin oli vyölaukkuun sullotuista eväistä selvitty, kun jo hernerokkajonon jatkoksi liityttiin. Taukopaikaksi hiihtäjille olivat SiU:n sissit ja rajamme vartijat rakentaneet niin viihtyisän laavun, että yhdellä jos toisellakin mehun juominen kesti ja kesti … mausteena auringossa mukavat tarinat,  no taisipa siellä jokunen sävelkin ilmoille kajahtaa.

Ladun varteen oli tehty lukuisa määrä hauskoja kylttejä erilaisilla mietelauseilla. Pikkuhiihtäjillekin sopi mainiosti iskulauseet ”Kylhä kissa kynnet löytää, kun seinälle viskataa” tai ”Parempi naista näppi kuin miestä koko käsi”.

Ja mikäs se siellä maalissa sitten odottikaan: piiiiitkän jonotuksen jälkeen Kirvesniemen Harrin lämmin rutistus! Niin oli tiukka urakka Harrilla, että seuraavalle vuodelle otettiin jo varamiehitystä mukaan. Moneen kotiin lähti tyytyväiseltä hiihtäjältä kortti, jossa oli Marja-Liisan kuva.  Ja pitihän niitä Marja-Liisan ja Harrin nimikirjoituksiakin metsästää, vaikka taas kerran oltiinkin kiemurtelevan jonon hännillä.

Palaute oli kertakaikkisen hyvää ja siitä innostuneena hiihtojaosto järjesti oikein onnistuneen naistenhiihtotapahtuman seuraavanakin keväänä. Siihen se sitten loppui, pitää osata lopettaa huipulla!

© Simpeleen Urheilijat ry 2013
Web-design: Marko Myllymäki, Atadone
Powered by Seuramappi